Tylsät kuppisirkat

Meillä syödään sirkat kupista ja torakat pinseteistä. Ennen kuin meillä alettiin torakoilla herkuttelemaan, kupissa vilisevät sirkat saivat Lilianilla aina metsästysvaiston heräämään (kunhan vain oli ylipäätään nälkä) ja sirkkoja katosi kupista yksitellen tarkkojen/nopeiden hyökkäysten seurauksena. 

Tällä hetkellä useimmiten Lilian tulee sirkkakupille, katselee hyvin rauhallisesti ja ottaa rauhallisesti sieltä sirkkoja suuhunsa. Nykyisin vain harvoin sirkkakupin luona "saalistetaan" entisellä innolla. Syömisen määrään se ei tosin ole vaikuttanut ja täysikokoisia kenttäsirkkoja voi hyvin mennä rauhallisella tahdilla vaikka kuusikin yhdellä syöntikerralla. Olenkohan opettanut pikkuhiljaa Lilianin laiskaksi vai ovatkohan kupissa möllöttävät sirkat muuttuneet liian tylsiksi/helpoiksi. 

Torakka pinsettien päässä räpistelemässä sen sijaan on metsästämisen arvoinen ja siihen hyökätäänkin kiinni hyvin aktiivisesti ja nopeasti. Toki... silloin jos ei ole nälkä, Lilian vain katsoo ja ehkä kerran lipaisee torakkaa, minkä jälkeen pää käännetään sievästi pois. Ruokaa tyrkyttävän tahon täytyy tällöin tajuta, ettei sillä hetkellä ole nälkä ja torakka pitää viedä pois räpistelemästä naaman vierestä. Toisinaan pää kääntyy myös sen seurauksena, että torakka onnistuu potkaisemaan naamaan ja silloin sitä ei enää voi syödä. 

Syömiskuvia ei ole, joten tarinointia koristaa löhöilykuva. Tai ehkä ennemminkin venyttelykuva. Kun laitoin terraarioon valot takaisin ottaakseni muutaman kuvan, Lilian taisi ajatella, että josko hän pääsisi seikkailulle ja lähti lempikiveltään valumaan hiljalleen kohti avonaista terraarion ovea.

Liian kirkas valo ei kuitenkaan ollut kiva ja kiipeilytelineelläkin oli käsissään ruma musta mötikkä, joten Lilian päätti kääntää kuvaajalle ahterinsa. Vaikka mikäs siinä, kyllä tuota ahteria ja häntää ihan mielellään kuvaan. 

Loppuun vielä lyhykäinen video siitä miten Lilian joskus osoittaa haluavansa seikkailulle kun seikkailuhalu on suurimmillaan. Tällä kertaa ei pyynnöstä huolimatta terraarion lasi auennut, joten Lilian siirtyi mököttämään kauemmaksi. 

Pienen gekon pään sisälle on tosin vaikeaa päästä, sillä kun avaan tällaisen räpiköinnin seurauksena terraarion etulasin, saattaa Lilian yhtäkkiä päättää, että hän ei sittenkään ole kiinnostunut retkestä terraarion ulkopuolella. Useimmiten kuitenkin lähtee puskemaan kättä pitkin tai kohti kuin höyryjuna. Terraarion lasin avaamisen jälkeen päätös on aina Lilianin eli en koskaan ota Liliania terraariosta vaan saapi tulla sieltä ihan itse tai sitten olla tulematta. 

Joskus seikkailuksi riittää se, että tulee käymään kämmenellä ja toisinaan pitäisi päästä olkapäälle katselemaan. Kauhean usein en joka tapauksessa Liliania terraarion ulkopuolelle päästä tallustelemaan, koska kaikista turvallisinta on asustelu siellä omassa maailmassa. Eikä Lilian onneksi kauhean usein myöskään lasia vasten ole läpsyttelemässä. 

Lepoa lepoa...

...Nimittäin blogin tähtien henkilökunnalla. Tai ei voi täysin sanoa, että blogimaailmassa olisi pelkkää lepoa tullut vietettyä, sillä aika on edelleen hupsahtanut puutarhan etenemisen tarinoinnissa toisessa blogissani, joten nyt täytyykin tarinoida täällä pitkältä ajalta kerrallaan kuulumisia aiheista, joista on pitänyt kirjoitella säännöllisesti. Ja ensimmäisenä gekkolaan. 

Lilianin ruokahalu oli muutosta lähtien erittäin hyvä. Sapuska maistui ja Lilian kasvoi hyvää vauhtia isoksi tytöksi. Keväällä syöminen kuitenkin loppui kuin seinään ja vaikka olin kevätpaastoista lueskellut, tuli sitä silti oltua hieman huolissaan. Kyse on kuitenkin ihan ensimmäisestä omasta gekosta. 

Pisimmillään Lilian oli täysin syömättä kolmisen viikkoa, minkä jälkeen luulin jo, että ruokahalu palasi. Mutta paastot jatkuivat pätkittäin niin, että viikko tai kaksi meni syömättä, minkä jälkeen maistui ehkä yksi tai kaksi sirkkaa tai torakka. Nyt tämä blogin laiminlyönti kostautuu, sillä enää jälkikäteen en ihan tarkalleen muista kaikkia aikajaksoja ja tämän blogin yksi tarkoitus olisi nimenomaan saada itsellenikin muistikirjaksi näitä tärkeitä tapahtumia. On hyvä tuntea (oppia tuntemaan) oman lemmikin normaalit rytmit, jotta epänormaalin osaa ajoissa tunnistaa. Mutta näillä mennään, koska enää ei ajassa pääse taaksepäin.

Jollen ihan väärin muista, vähäisempi syömistahti jatkui heinäkuulle asti (joskin ei enää ihan viikon paastojen kera) kunnes ruokahalu heinäkuun loppupuolella yhtäkkiä pompsahti ennalleen. Siitä lähtien ruoka onkin maistunut taas lähes päivittäin ja edelleen Lilian saa syödä niin paljon kuin haluaa; liikagrammoja ei nimittäin ole kertynyt vaan ihan sopusuhtaisia ollaan.

Lilianin herkkuja, minun ei

Torakathan olivat alunperin ajatuksena äärimmäisen ällöttäviä mutta halusin jotakin vaihtelua ruokavalioon, joten ei auttanut... Torakoita oli kokeiltava, koska jauhomadot ja jättijauhiksethan eivät kelvanneet. Nyt kun tässä kesästä lähtien torakoiden kanssa olen asustellut, eivät ne niin pahoja olekaan. Oikeastaan aika helppoja ja pinsettien avulla niitä on helppo syöttääkin. Paljain sormin en kyllä todellakaan koske ja toivon, etten koskaan myöskään pudota tällaista lattialle. Olen edellisestä lauseesta huolimatta harkinnut jopa sellaista, että kokeilisin kasvattaa näitä argentiinalaisia eli herppipiireissä dubioita itse.  

Vain kerran Lilian on syönyt kaksi torakkaa eli ihan alkuvaiheessa kun torakoita alettiin maistelemaan. Kaikkina muina kertoina se on yksi torakka koosta riippumatta. Tällä hetkellä en ole enää toista edes tarjonnut. Lilian syö aika isoa torakkaa ja jopa täysikasvuisia naaraitakin on mennä hupsahtanut kitusiin. Maistelut aloitettiin n. parisenttisistä mutta siitä olen pikkuhiljaa suurentanut kokoa ja Lilianillakin rohkeus kasvoi pikku hiljaa niin, että nyt tietää nirhaavansa jo ihan kaikki herkullisesti sätkivät ötökät (paitsi jos ne potkaiseekin naamaan). Kaikista mukavin koko on mielestäni kuitenkin noin 3 senttinen torakka.

Minun täytyisi saada mitattua Lilianin pituus, jotta pystyisin vertailemaan naarasgekkojen keskimääräisiin pituuksiin. Lilian taitaa kuitenkin olla aika pitkä rakenteeltaan, koska painoakin on kohtuullisesti ilman, että näyttää pulskalta. Mutta milläs mittaat kun ei Lilian malta olla paikoillaan, jos kädet heiluu lähettyvillä. Lilian on niin seikkailija. :) 

"Huoh, ei se tajua lopettaa kuvaamista ja laittaa valoja pois, menenpä siis piiloon..."